Matkalla itseeni
Tajuan kyllä, mieheni on alkoholisti. Kohtelee minua kuin ilmaa, en ole hänelle olemassa kun hän juo.
Jokainen hetki kun en tiedä missä miehini on, mietin ottaako hän? ratkeaako juomaan?
Olen elänyt vuosia alkoholistin rinnalla, uskoen aina parempaan huomiseen, joka ei koskaan tule.
Tarvitsen vahvuutta, uskoa, pärjään ,minä pärjään.
Usein huomaan jättäneeni oman elämäni odottelemaan taustalle, unohtanut elää. Antanut jopa sen ikioman
aikani, saamatta sitä ikinä takaisin, mieheni rinnalla olemiselle.
Jokainen uusi krapula-aamu, viikko. Pönkittää suhdettamme ihanilla lausahduksilla, onneksi rakas olet olemassa?
En voi elää ilman sinua? Näiden lauseiden turvin elän uuteen juomakauteen, minä uskon jokainen kerta tuohon
sanahelinään, haluan muuttaa,kääntää lauseet totuudeksi itselleni, ne ovat tavallaan totta kun ne lausutaan, mutta ………
Haluni rakastaa itsenäikin on valtava, löytää itseni kaiken tämän keskeltä. Kadotin itseni alkoholistin puolisona,
kadotin hetket ystävieni kanssa, kadotin melkein lapseni.
Olen lähtenyt matkalle, pääteasemana minä itse, omat tunteeni, haluni, tahtoni. Rauha.
Alkoholisi ja sen tuoma narsius, mahdoton yhtälö. Tarvitsen apua tukea, puolisoani autetaan, minä jään yksin.
Miellytän miestäni, tiedostan sen. Hän osaa kääntää ajatukseni, päätökseni. Kuinka? Tarvitsen vastaukset
selvitäkseni elämään minänä.
Päivästä toiseen mietin pakotietä normaaliuteen, löytämättä sitä. Näen välähdyksiä kävellessäni yksin kadulla,
mieheni juodessa, millainen elämäni olisikaan voinut olla. Kaikki nuo pariskunnat kaupassa kinastelemassa, mitä
tänään syödään? Käsikädessä kulkevia. Meidän elämämme keskittyy alkoholin moniin tuomiin käänteisiin.
Minä lupaan olen vielä vahva!
Toivon tällä matkalla löytäväni itseni kuin myös sen yhteisen arkemme ilman alkoholia, mutta suurin pelkoni on:
Menetän puolisoni, rakkaani.
Toivonko liikoja?
Puolisolleni häen normaali arkeensa on sisältynyt aina juomakaudet,
sen tuoma ystäväpiirit, jossain vaheessa myös minä osana kuulunut hänen arkeensa. Minä taas jouduin arkeen
jollaista en halua, en halua miettiä milloin hän ratkeaa taas, välttelen riitoja, vähättelen itseäni.
Suurin ajatukseni on, muutanko mieheni mielesekseni hänen haluamattaan todella sitä. Mieheni tottunut omassa
arjessaan alkoholin liikakäyttöön. Sanontahan kuuluu: Ota hänen vastaan sellaisena kuin hän on ja on ollut!
Älä muuta toista, silloin hän ei ole se keneen rakastuit!! Apua, mitä teen en halua samalla menettää ja saada.
-Feeniks-
